TAIn tulevaisuustarinat: Ammatillinen koulutus haasteiden varjossa - Opettaja Epäonnisen työpäivä TAIn palvelualojen kampuksella vuonna 2035

En tavannut montaakaan työkaveria päivän aikana, koska nyt oli minun lähipäiväni ja monella muulla etäpäivä. Joitakin kollegoitani en ole tavannut koskaan muuten kuin etäyhteydellä.

16.05.2024

TAIblogi

Päivä alkoi tavallistakin kaoottisemmin. Kun Turku hylkäsi jo ennen toteutumistaan vanhanaikaiseksi käyneen raitiotiehankkeen, olen yrittänyt tehdä työmatkani ekologisella Hyperloopilla. Se linjattiin heti vuonna 2030 Taito-kampuksen valmistuttua kulkemaan kätevästi kampuksen editse kymmenen minuutin välein, mutta joka ei ole liikennöinyt viikkoakaan ilman teknisiä ongelmia. Ja sellainen päivä sattui kohdalleni tänään, kun on viikon ainut lähiopetuspäiväni.

Onneksi taloyhtiömme yhteiskäyttöauto oli vapaana ja joku oli onnistunut lataamaan sitä riittävästi yhteen työmatkaan. Sähkönsaannissa ja riittävyydessä on edelleen pahoja ongelmia viimekeväisen ydinvoimalaan kohdistuneen terrori-iskun seurauksena. Toisaalta opiskelijoistakin paikalle pääsivät vain ne, jotka voivat tulla kouluun kävellen tai vaikka polkupyörällä, sillä vain varakkaiden perheiden lapsilla on varaa ladata sähköisiä menopelejään näillä sähkön hinnoilla.

Kampuksella on oma pienoisydinvoimala, joka tuottaa sähköä ja pelastaa mm. opetustilojen viilennyksen, sillä tänäkin syksynä helteet vain jatkuvat. Mutta tänään siinä oli joku ongelma, eivätkä kampuksella toimineet ilmanvaihto eivätkä hissit. Nekin opiskelijat, jotka olivat päässeet jollain tavoin koululle, lähtivät parin tunnin kuluttua kyllästyttyään hiostaviin rappukäytäviin ja luokkahuoneisiin. Sain kuitenkin jaettua opiskelijoille seuraavien etäpäivien tehtävät, mutta monien ilmeistä näin, että he eivät ymmärtäneet tehtäviä. Jos he olisivat jaksaneet jäädä vähän pidemmäksi aikaa, olisimme voineet kääntäjien avulla selventää niitä yhdessä.

Opiskelijoistani suomea puhuvia on vain kymmenisen prosenttia, muiden suomen kielen taito on hyvin vaihtelevaa. Suomessa syntyneet ymmärtävät puhetta yleensä hyvin, mutta sotien ja ilmastokriisin tuomat maahanmuuttajat on saatava nopeasti työelämään eikä suomea ehditä oppimaan koulussa. Viestintä sekä koulussa että työelämässä tapahtuu yhä useammin käännöskoneiden välityksellä. Erilaiset internetpohjaiset sovellukset vain ovat hyvin epäluotettavia, ja valitettavasti luotettavamman lohkoketjuperusteisen webin käyttö ei ole julkisella puolella toteutunut, koska siihen on vain varakkailla yrityksillä ja ihmisillä varaa.

Kampuksemme on ulospäin komea rakennus, mutta toiminta sisällä on usein sattuman kauppaa: mitkä järjestelmät ja laitteet milloinkin toimivat, keitä ihmisiä pääsee paikalle ja mitä tarvikkeita on käytettävissä.

Tänään opiskelijoiden lähdettyä yritin vielä hetken työskennellä koululla ja ottaa etäyhteyden muutamien opiskelijoiden työpaikkoihin. Opiskelijoilla on työpaikoillaan ohjaajarobotti, jota opettaja ohjaa etäyhteydellä ja joka sitten opastaa opiskelijaa työtehtävissä paikan päällä. Opiskelijoiden tehtävänä on huoltaa robotteja ja pitää ne toimintakuntoisina, mutta tänään yksikään robotti ei edes käynnistynyt. Vain parilla opiskelijalla oli mahdollisuus saada käytännön ohjausta muulta henkilöstöltä. Muut saivat tehdä jo opittuja rutiinitöitä, koska ilman robotin tai ihmisen esimerkkiä ja puutteellisella kielitaidolla uusia työtehtäviä on mahdotonta opettaa.

Päivän viimeisinä töinä tarkistin opiskelijoiden kirjallisia tehtäviä. Niistä suurin osa oli tekoälyn suoltamia ylipitkiä tekstejä, joissa harvoin oli pysytty oikeassa asiassa. Edellytän että opiskelija osaa käyttää tarkkoja prompteja ja tarvittaessa itse analysoida ja tiivistää tekstiä. Tällä kertaa sitä ei ollut vaivauduttu tekemään, joten jouduin hylkäämään suurimman osan tehtävistä, mikä tarkoittaa itsellenikin vain lisätyötä.

Ollessani lähdössä kotiin kampukselta hälytin vartijan avukseni selvittämään ulko-ovien lähettyvillä tapahtuvaa kahnausta, jossa ilmeisesti oli kyse koulumme opiskelijoista, jotka pyrkivät sisälle suojaan joidenkin ulkopuolisten uhkailun takia. Tilanne ei sinänsä ollut poikkeuksellinen, sillä kampuksen avoimessa kerroksessa on alusta asti kulkenut kaikenlaisia nistejä ja jengiläisiä, jotka yrittävät tehdä kauppaa tai haalia joukkoonsa nuoria opiskelijoitamme. Vartija hälytti poliisin ja minä päivystävän koulutuspäällikön.

En tavannut montaakaan työkaveria päivän aikana, koska nyt oli minun lähipäiväni ja monella muulla etäpäivä. Joitakin kollegoitani en ole tavannut koskaan muuten kuin etäyhteydellä. Työ ammatillisessa koulutuksessa on hyvin teknokraattista, vaikka tavoitteena kymmenisen vuotta sitten oli entistä yhteisöllisempi toiminta kampuksella. Kaipaan todellakin mukavaa työyhteisöäni 2020-luvulta.

TAIn tulevaisuustarinoissa visioidaan, miltä ammatillinen koulutus voi näyttää 2030-luvulla.

Tietoa kirjoittajasta

• Jaa Facebookissa
• Jaa Twitterissä
• Julkaise tämä LinkedInissä