Dimitri Qvintus: Eroon persun pelosta – EU tarvitsee paluun tulevaisuuteen

Dimitri Qvintus: Eroon persun pelosta - EU tarvitsee paluun tulevaisuuteen

EU voi kehittyä vain, jos EU vahvistuu. Silloin on uskallettava puhua taloudellisesta vahvistumisesta: maahanmuuton lisäämisestä, vihreän siirtymän kunnianhimosta, EU:n omien varojen kasvattamisesta, ja kyllä, myös yhteisestä velasta. Viimeiset 15 vuotta suomalaisen EU-politiikan tärkein sana on ollut ei. Syynä on persun pelko, josta on päästävä lopullisesti eroon.

Missä olimme, kun eurooppalainen optimismi katosi? Tätä kysymystä olen pohtinut paljon eurovaaliehdokkaana. Eurooppalaisena ihmisenä, poliitikkona ja ennen kaikkea kahden pienen lapsen isänä haluan keskittyä siihen, miten optimismi palautetaan ja millaista politiikkaa se vaatii.

Rauhan manner ei ole enää rauhan manner. Eurooppa elää vaaran vuosia ja EU:lla on kaksi merkittävää uhkaa: ulkoisena uhkana on kansainvälisestä oikeudesta ja maiden itsemääräämisoikeudesta piittaamaton Venäjä sekä sisäisenä uhkana ihmisoikeuksista ja oikeusvaltiosta piittaamaton äärioikeisto. Molempiin uhkiin vastataan sosialidemokratialla: demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta vahvistamalla. Mitä rohkeammin eurooppalaiset poliitikot uskaltavat olla vastavoima äärioikeistolle, sitä yhtenäisempi ja sitä kautta vahvempi vastavoima EU on Venäjälle. Lisäksi ilmastonmuutoksen uhka ei ole hävinnyt minnekään ja ilmastopolitiikan kunnianhimon taso on edelleen kompromissien kompromissin tasolla.

Muistan hyvin, kun vuonna 2019 Suomi oli EU:n puheenjohtajamaa ja olin pääministerin erityisavustajana mukana Euroopan pääkaupungeissa tapaamassa EU-johtajia oikeusvaltioperiaatteeseen ja vihreään siirtymään liittyen. SDP:n, Suomen ja pääministeri Rinteen edistämät teemat olivat tuolloin ja ovat nyt eurovaalien keskiössä. Orbanin kanssa vääntäminen turhautti jo tuolloin, mutta nyt haasteet ovat vielä monin verroin suurempia. Siksi on syytä toistaa näissä vaaleissa sama viesti kuin vuonna 2019: jos EU-jäsenmaa ei sitoudu oikeusvaltioperiaatteeseen eli kunnioita yksilönvapautta, vapaata mediaa, riippumatonta oikeuslaitosta ja vapaita vaaleja, silloin kyseisen EU-maan on turha odottaa sentin senttiä EU-rahaa. No rule of law, no EU money. Siinä on selkeä viesti, jonka jopa EU:n yhtenäisyyttä uhkaavat oikeistopopulistit ymmärtävät.

Sain kasvaa Euroopassa, jossa muurit purettiin ja rajat avattiin. Maanosaamme leimasi positiivinen tulevaisuudenusko. Usko edistykseen, usko muutokseen. Rakennettiin yhteistä maanosaa, joka oli oppinut kauheasta menneisyydestään. Maanosaa, jossa vähemmistöjen ei enää tarvitsisi pelätä eikä kerjätä sen enempää rahaa kuin hyväksyntää. Muutos on kuitenkin kääntynyt toiseen suuntaan. Globalisaation maailmasta on siirrytty polarisaation maailmaan. Eurooppa kärsii siitä.

Se, että tällä hetkellä Euroopassa on Venäjän aloittama sota, ja että EU:ta yritetään horjuttaa sekä ulkoa että sisältä, vaatii yhtenäisyyden varmistamista ja Ukrainan tuen lisäämistä. Tehokas vastaaminen kriiseihin ei kuitenkaan tarkoita sitä, että strateginen ja laajempi visio saisi sumentua tai jäädä vähemmälle huomiolle. Siksi samaan aikaan on jokaisen poliitikon on esitettävä vakava kysymys: minne katosi optimismi. Ja vielä tärkeämmin: miten optimismi saadaan takaisin eurooppalaisten ihmisten mieliin?

Kaikkein tärkein kysymys on tietenkin rauha. Ukrainan tukeminen vaatii EU:lta järkkymätöntä yhtenäisyyttä, mikä puolestaan vaatii oikeusvaltioperiaatteen vahvistamista ja rikkomusten sanktiointia edellä kuvatulla tavalla. Rauhan lisäksi EU:n on edistettävä sisäistä rauhaa. Se tarkoittaa turvaa ihmisille: oli sitten kyse ilmastokriisin torjumisesta, somejättien sääntelystä ja internetin turvallisuudesta, työntekijöiden oikeudesta tai kuluttajien suojasta.

EU voi kehittyä - ja sen myötä ihmisten optimismi - vain, jos EU vahvistuu. Silloin on uskallettava visioida ja päättää EU:n taloudellisesta vahvistumisesta: maahanmuuton lisäämisestä, vihreän siirtymän kunnianhimosta, EU:n omien varojen kasvattamisesta, ja kyllä, myös yhteisestä velasta. Liian pitkään vastaus kaikkiin edellä mainittuihin on ollut nopea ja ajattelematon "ei". Populistien on annettu sanoa ei, ja varmuuden vuoksi on liitytty samaan kuoroon. Persun pelko on haitannut ja vahingoittanut suomalaista EU-politiikkaa liian pitkään, ja nyt siitä pelosta on päästävä lopullisesti eroon. Jo riittää.

Kesäkuun vaaleissa ei päätetä vain tulevasta viidestä vuodesta, vaan myös EU:n paluusta tulevaisuuteen. Siis siitä, millaisena Euroopan unioni menee 2030-luvulle. Mielestäni EU voi mennä 2030-luvulle vain ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen puolustajana. Sitä kautta olemme investointeja houkutteleva, kilpailukykyinen ja ennen kaikkea rauhan manner, jonka ihmiset voivat taas uskoa tulevaisuuteen.

Kirjoittaja on SDP:n eurovaaliehdokas sekä puoluehallituksen jäsen.

Jaa sosiaalisessa mediassa